Kesäteatterikausi on ohi, vaikka säät vielä kesäisiltä tuntuvatkin! Tänä kesänä sain ainutlaatuisen tilaisuuden kiertää Suomen kesäteattereita kesäteatterikiertueen merkeissä ja kokea sen, mikä tekee suomalaisesta kesäteatterista niin ainutlaatuisen.

Sain todistaa kahdenkymmenen erilaisen esityksen parissa kuinka monipuolinen ja elinvoimainen kesäteatterikenttä meillä on. Jokainen esitys loi oman maailmansa, täynnä tekemisen intohimoa ripauksella lämmintä kesän taikaa. Yksi asia oli erityisen huomattava sekä harrastaja- että ammattikesäteattereissa: yhteisöllisyys. Se näkyi niin katsomossa kuin lavallakin. Esitykset olivat kuin juhlia, joissa ihmiset eri taustoista tulivat yhteen, jakoivat yhteisen hetken, joka on jokaiselle kuitenkin omanlaisensa, ainutlaatuinen kokemus. Kiertue vahvisti käsitystäni siitä, että Suomi on todella kesäteatterikansa.

Harrastajateatteriliitonkin työtä on tänä syksynä varjostaneet kulttuuriin kohdistuvat leikkaussuunnitelmat. Siksi kesäisen kiertueen muisto on entistä tärkeämpi pitää mielessä. Suomen kesäteatterikenttä on täynnä elinvoimaa ja luovuutta, me olemme tärkeä osa toimivaa sivistysyhteiskuntaa, ja se mitä teemme, vaikuttaa miljooniin ihmisiin joka vuosi suoraan tai epäsuorasti.  On selvää, että kesäteatterit ovat meille suomalaisille tärkeitä. Ne ovat paikkoja, joissa kokoonnumme yhdessä nauttimaan kulttuurista, viihteestä ja yhteisöllisyydestä. Kesäteatterit ovat myös tärkeitä paikallisten toimijoiden ja yhteisöjen kannalta. Ne tuovat elinvoimaa alueille ja tarjoavat mahdollisuuksia harrastaa ja kehittyä.

Suuri kiitos kaikille teattereille, joissa sain vierailla. Koin itseni hyvin tervetulleeksi ja opin jokaisesta kohtaamisesta lisää. Myös esitykset olivat jokainen tärkeitä ja hienoja teoksia, jotka sopivat hienosti valittuun kesäteatteriympäristöön. Ja millaisia teatteripaikkoja meillä onkaan! Jo miljöötkin tekevät monesta kesäteatterista nähtävyyden.

Tänä kesänä myös minä pääsin kotiteatterissani hyppäämään tuuraushommiin lavalle muutaman esityksen ajaksi. Opettavaista oli astua hetkeksi jälleen sillekin puolelle, tuntea jännityksen kutina vatsan pohjassa, kun juuri ennen esitystä odottaa vuoroaan ja kuulee yleisön puheensorinan lavan taakse. Siinä hetkessä tuntuu että ihan kaikki on mahdollista.

Sanna Saarela

Suomen Harrastajateatteriliiton toiminnanjohtaja