Teatterissa hienointa on yhdessä tekeminen. Koska en aikanaan innostunut urheilusta, valikoitui joukkuelajikseni teatteri. Sitä olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman laaja-alaisesti niin ammatti- kuin harrastajakentällä. Olen mm. näytellyt, säveltänyt, ohjannut, kirjoittanut ja kapellimestaroinut.
Minulla on luokanopettajan ja draamapedagogin koulutus. Olen ohjannut paljon lapsia ja nuoria, jolloin olen ohjatessani myös opettanut samalla näyttelijäntyötä ja teatterin tekemistä yleensäkin. Aikuisia ohjatessani pedagoginen puoli näkyy ehkä hieman vähemmän. Ajattelen kuitenkin niin, että loppujen lopuksi päämäärä on aina sama: tehdään mahdollisimman hyvää teatteria. Ja koska hyvä teatteri tarkoittaa kaikille eri asioita, pyrin sellaiseen lopputulokseen, jota itse haluaisin katsoa. Etsin mm. hyvää rytmiä, sujuvaa tekstinkäsittelyä, ajatuksen näkymistä ja mielellään myös huumoria.
Minulla on idea siitä, mitä näyttämöllä tulee tapahtumaan. Jos näyttelijällä (tai kenellä tahansa) on parempi idea, voin luopua omastani. Jonkun täytyy kuitenkin tehdä ratkaisut, eikä demokratia toimi teatterissa mielestäni loputtomiin, joten jos pöydällä on useita ratkaisuehdotuksia, minä teen lopullisen päätöksen ja kannan siitä vastuun.
Teen työtä tosissani, mutten tosikkomaisesti. Teen mielelläni töitä leppoisassa ilmapiirissä, jos vain hommat menevät eteen päin. Jos tunnelma kääntyy liian rennoksi, ohjaan työskentelyn jämerän määrätietoisesti oikeille raiteille. Vaikka katsojan kannalta teatterissa vain lopputulos ratkaisee, on tekijöiden kannalta paljon mukavampaa, jos matka on turvallinen, sujuva ja hauska. Siihen yritän ohjaajana pyrkiä.
