Taide on yhteenkuuluvuuden väline ja se voi edistää sosiaalista emansipaatiota.
Olen teatteriohjaaja, esitystaiteilija, käsikirjoittaja, teatteriopettaja, soveltavan ja osallistavan taiteen asiantuntija sekä kasvatustieteen maisteri. Vahvuuteni on erityisesti ryhmätyöskentelyssä ja sen analysoimisessa, toden (dokumentaarisen) ja kuvitteellisen sekoittamisessa. Olen kouluttanut ja ohjannut erilaisista taustoista tulevia yksilöitä ja ryhmiä yli 20 vuotta.
Rakennan esityksiä julkiseen tilaan ja uudenlaisille näyttämöille. Yleisö voidaan upottaa osaksi esitystä, ja työpajatyöskentelyssä osallistuja voi olla esityksen tekijä, materiaalin tuottaja ja esiintyjä. Useimmissa ohjauksissani olen käyttänyt dokumentaarista materiaalia. Teoksessa ”Et sä kumminkaa mitään tajuu ” (2023) tutkin nuorisoa ja vanhempia pääkaupunkiseudulla, STREAK (2023) esityksessä pääsivät ääneen Tampereen seudun nuoret, Pussauskopissa (2023) lapset kertoivat rakkaudesta ja tykkäämisestä. “Ruusulankatu 10” esityksessä (2014) seurasin asumispalveluyksikössä asuvien entisten asunnottomien elämää. Esityksessä “Kielirikot” (2015) seurasin nuorten maahanmuuttajien elämää Aavarannan vastaanottokeskuksessa. ”Too late my friend” (2015) oli dokumentaarinen esitys Wikströmin kehitysyhteistyöprojekteista Kiberassa, Nairobin slummissa. Kaikista näissä lopputuloksena oli dokumenttiteatteriesitys.
ESR-hankkeiden lisäksi Wikström on vastannut kahdesta Ulkoministeriön rahoittamasta kolmen vuoden kehitysyhteistyöhankkeesta Nairobissa. Hankkeet olivat ”Q-plays for Kibera” ja ”Tyttöjen vuoro”. Hankkeissa työskenneltiin Kiberan slummissa asuvien nuorten tyttöjen ja naisten kanssa.
Tarkemmin työskentelystäni, ohjauksistani ja käsikirjoituksistani nettisivuillani, josta myös ladattava CV.
