Jenny ja Antti Wihurin rahaston hallitus myönsi Suomen Harrastajateatteriliitolle 16000 euron apurahan ERITYINEN-teatteriverkoston perustamiseen ja toiminnan käynnistämiseen. Hanke pyörähti käyntiin viime syksynä ja pian onkin jo aika koota yhteen se mitä saavutettiin ja opittiin. Tunnelmiaan hankkeeseen osallistumisesta jakaa meille Johanna Virsunen.

Miten ja miksi tulin mukaan?

Törmäsin hankkeeseen sosiaalisessa mediassa omaan elämäntilanteeseeni täydelliseen aikaan. Olin juuri syksyllä jäänyt työlomalle näyttelijän pestistäni Kemin teatterissa ja olin hommannut itselleni tilalle opetus-, koulutus- ja keikkatöitä koko Meri-Lapin alueelta.
Olin harkinnut teatteritoiminnan tarjoamista myös erityisryhmäläisille, mutta ajattelin että minulla ei ole riittävää tieto-taitoa erityisryhmäläisten kanssa työskentelystä.

Tartuin heti koukkuun ja onnekseni pääsinkin mukaan hankkeeseen, sillä pari viikkoa myöhemmin minulta kyseltiin mahdollisuutta ohjata teatteria erityisryhmälle Meäntalolla Torniossa.

Millaista on ollut? Mitä olen saanut itselleni?

Ryhmän vetäminen on ollut ennen kaikkea hauskaa ja opettavaista. Ryhmässä on monenlaisia ja eri-ikäisiä yksilöitä. Minulla on ollut apuna kaksi ammattitaitoista ohjaajaa, jotka tunsivat ryhmäläiset jo etukäteen. Tämä on helpottanut monissa käänteissä. Ryhmäläisiltä olen saanut paljon iloa ja mahtavia kohtaamisen hetkiä. Olen saanut kokea teatteritoiminnan taian, kun yksilöt kokevat tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Kannustamisen ja yksilöiden arvostamisen kautta on syntynyt monia arvokkaita hetkiä ja oivalluksia.

Ryhmää vetäessäni olen huomannut että periaatteessa minulla olikin jo olemassa kaikki tarvittavat perustaidot myös erityisryhmän ohjaamiseen. Tärkeintä on ollut avoin kohtaaminen ja joustava asenne. Hankkeesta olen toki saanut paljon lisää osaamista ja vinkkejä nimenomaan erityisten oppilaiden ohjaamiseen. Kaikkia virheitä ei ole tarvinnut tehdä itse, kun muut ovat jakaneet kokemuksiaan, tarinoitaan ja oppejaan.

Hankkeen vertaisryhmä tuki on ollut arvokasta ja hedelmällistä. Muiden haasteiden ja onnistumisten kuuntelu sekä opetukseen ja organisointiin liittyvien kysymysten pohdinta yhdessä on luonut ideoita, kannustanut ja tukenut toimintaa erinomaisesti.
Olen kokenut, että minulla on yhteisö, jonka puoleen voin kääntyä ongelmatilanteissa ja kysymysteni kanssa, mutta jolle voin myös jakaa omia oivalluksia tästä työstä. Tämä on auttanut myös muussa opetustyössäni ja toivoisin että vastaavanlaista vertaistukitoimintaa olisi enemmänkin. Se auttaisi tässä työssä joka on kuitenkin pääosin itsenäistä ja joskus yksinäistäkin puurtamista.

Olen organisoinut yhdessä Meän talon henkilöstön ja Tornion kansalaisopiston kanssa ryhmälle mahdollista jatkoa ensi syksyksi. Toivon ja uskonkin että ryhmä jatkaa toimintaansa syksyllä.

– Johanna Virsunen, Kemi